MIHIN PÄIVÄT KATOSI?

Heippa!

Ihan järkyttävää, kuinka pitkän blogitauon oon taas saanut aikaiseksi ihan puolivahingossa! Kaikessa hiljaisuudessa voin myöntää syyn tähän kahden kuukauden hiljaisuuteen olevan ihan vaan laiskuus avata mun Suomesta mukana tuotu kone, jotta saisin ladattua kuvia koneelle. Yritän nyt kuitenkin viikonloppuna suorittaa tän hirmuisen vaativan tehtävän ja kaivaa sen läppärin sieltä sängyn alta, jotta pääsisin vihdoin jakamaan teille kuvia mm. spring breakista, jonka vietin jo maaliskuun vikalla viikolla kaverin perheen kanssa Etelä-Kaliforniassa!

Mutta mitä mulle sitten kuuluu? Musta tuntuu että mun englanti on parantunut ihan kamalasti ja kaikki mun unetkin on nykyään englanniksi - Suomeksi kirjottaminen tai lukeminen tuntuu tosi tönköltä. Mä oon ahminut kirjoja, löytänyt uusia Netflix -sarjoja, palanut auringossa jo monta kertaa ja turhautunut jenkkikoulun käytäntöihin. Koulun uintikausi alkoi ja loppui tuntuen tosi lyhyeltä mun lähes kolmen viikon pituisen tauon takia, mutta rakastuin kilpauintiin lähes yhtä lujaa kun rakastuin kilpacheerleadingiinkin. Oon kokenut senior beach dayn Santa Cruzissa ja senior ditch dayn ja molemmat oli kokemuksena mahtavia, vaikka merivesi Santa Cruzissa oli järkyttävän kylmää (mutta uimaan oli päästävä!) ja senior ditch daysta meitä rangaistiin neljän tunnin mittaisella Saturday schoolilla. Silti, onhan sekin nyt kokemus. 

Aika täällä lämpimässä on hurahtanut ihan järkyttävän nopeasti ja musta jopa tuntuu että se loppuu kesken. Koulua on jäljellä enää ihan pari viikkoa, mun perheellä on lentoliput Kaliforniaan tulostettuina, cap&gown on tilattu ja sain alkuviikosta mun lentoliput. Mä olen pikkuhiljaa alkanut kasailla to do listiä ja miettiä, mitä otan mukaan Suomeen ja mitä jätän tänne.. Vastahan oli joulu?

Vaikka mä kuinka toivoin että saisin palata Suomeen vasta 18. kesäkuuta (tai edes 11.), kuten mun alkuperäisissä lentotiedoissa luki, tuun kuitenkin hengittämään suomalaista ilmaa jo kolmas kesäkuuta - enää 28 päivää Amerikassa jäljellä. Oon samaan aikaan intopiukena kotiinpalusta, mutta mielettömän surullinen kodin jättämisestä. 

Vaikka mä nyt laskenkin niitä surullisenkuuluisia vaihtarin viimeisiä, mä haluan silti nauttia niistä päivistä mitä mulla vielä on jäljellä ennen kuin SASin lentokoneen pyörät koskettaa Helsinki-Vantaan kiitorataa. Mulla on vielä aikaa palaa Kalifornian toukokuisen auringon alla ja tavata uusia ihania vaihtareita kesäkuisessa Washington DC:ssä. Ja mulla on vielä aikaa asua Mountain Housessa - mulla on vielä jäljellä öitä jotka voin viettää kavereiden kanssa yökyläilen, iltoja jolloin voin lähteä kuvaamaan Joshin kanssa tai istua tuntikaupalla leikkipuiston epämukavissa keinuissa Sydneyn kanssa tai viikonloppuja, jotka voin viettää kavereiden kanssa syömässä, leffassa tai shoppailemassa. 

Ja eihän Kalifornia nyt niin kaukana ole, eihän?

HAASTE KIINASTA

Heippa!

Kiinassa aupparina ollut Vera heitti mua jo lähemmäs kaksi kuukautta takaperin ystäväkirjahaasteella, ja mä ajattelin nyt vihdoin vastailla näihin kysymyksiin! Haastan kans ihanan Sinin vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin, mitkä kiertää tässä haasteessa.

1. Perheeseeni kuuluu

- Äiti ja iskä, melkein 17 -vuotias pikksisko (hui) ja koira! Mä kans lähtisin laskemaan Jessen mukaan ja tietty mulla on kans täällä Kalifornian puolella perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi kaksi pikkuveljeä ja koiraa! :p

2. Ammattini

- Eipä sellaista löydy, mutta lähihoitajaksi sitä ollaan opiskelemassa. Kuitenkin täällä mua on kamalasti alkanut himottamaan englannin- ja S2 -maikan hommat ihan kamalasti! 

3. Harrastukseni

- Suomessa heittelin pieniä naisia kohti korkeuksia ja täällä uiskentelen (aka hörpin vahingossa allasvettä koko ajan ja yskin kun pieni eläin) koulun uintijoukkueessa! Kaipa bloggaaminenkin lasketaan harrastukseksi, vaikka paljon useammin valitsen nukkumisen kun bloggailun.. 

4. Erityistaitoni

- Voin nukkua ihan missä tahansa ja ihan mimmosessa melussa tahansa kans! Täällä mun unenlahjoja ollaan ihmetelty naureskellen jo pariin otteeseen, kun mun huone on alakerrassa ja viikonloppuaamuisin lapset kiljuu ja juoksee mun oven takana miljoonan norsun voimalla ja minä tuhisen onnellisesti peittokasan alla.. 

5. En osaa..

- Napsutella sormia! Oon kans tosi huono tanssija eikä tenniskään yhtään suju, kokeiltu on! En myöskään osaa olla ajoissa. Ikinä. Missään. Lähdin Suomessa aamuisin bussipysäkillekkin suurinpiirtein vikalla millisekunnilla, millä ehtii sinne juosta.

6. Oudoin näkemäni asia

- Bataatti-vaahtokarkkilaatikko?

7. Jos saisin 10 miljoonaa

- Aika varmasti shoppailisin ihan olan takaa kärsimättä hinnoista (hei Lush), bookkaisin aurinkolomia perheen ja kavereiden kesken (voisin jopa ruveta hurjaksi ja lähettää pelkästään mun vanhemmat aurinkolomalle!), hankkisin ei-surisevan-ja-ylikuumenevan koneen.. Ja enköhän mä loput tunkisi säästöön ennen kun keksin niille parempaa tekemistä. 

8. Jos olisin päivän mies..

- Ei mitään hajua mutta söisin varmaan ihan hirmusesti kun tuntuu että poitsut ei lihoa millään.. Ja Veraa lainaten tutkisin varmasti miekkosten ajatustenjuoksuakin aika tarkasti.

9. Hävettää tunnustaa, mutta..
- ... mä olen ihan järkyttävä sokerihiiri! Sokerihimon iskiessä kiipeilen ympäri keittiötä etsien jotakin sokerista - eikä mulla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa roikkuessani kaapin päällä, josta löysin puoliksi syödyn suklaalevyn.

10. Elämän tarkoitus on..
- ... matkustella, löytää uusia kulttuureita, kieliä ja ihmisiä, olla onnellinen ja tehdä muut ihmiset onnellisiksi. Hengata vain niiden kanssa, keistä pitää ja antaa ilkeiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Valittaa kun siltä tuntuu ja hehkuttaa uusia kenkiä kaksi viikkoa putkeen.