CHRISTMAS LIGHTS

Äiti ja  isi - lähtekääpä vähän jouluvalo-ostoksille, meikäläinen ei enää tyydy kuistin ja parin katjan koristeluun näiden valojen jälkeen, tästä lähtien tähdätään tämmöisiin! ;)

MUIR WOODS

Heippa!
Nämä kuvat on otettu itsenäisyyspäivänä, jolloin pakkauduttiin hostperheen kanssa autoon ja ajeltiin noin kahden tunnin päässä sijaitsevaan Muir Woodsiin. Kyseinen paikka on mun mielestä suhteellisen lähellä San Franciscoa, sillä ainakin ajomatkalla mun silmiin osui sumusta pilkottava punainen Golden Gate Bridge. 

Toi sunnuntai sattui olemaan niitä harvinaisia päiviä, jolloin täällä satoi ja oli oikeasti kylmä. Mä olin jopa aamulla miettinyt, tarvitsenko ollenkaan takkia, mutta onneksi päädyin sen nappaamaan mukaan - nimittäin heti autosta noustua minä, 18 vuotta Suomen talvisssa elänyt, kiskaisin onnellisesti takin vetoketjun kiinni ja vedin hupun päähän sään paljastuessa mullekkin.

Myöskin tuosta samaisesta sadesyystä mun kuvasaldot tuolta päivältä jäi vähän vähäisiksi. Vaikka mun kamera ei olekkaan tehty sokerista, en silti halunnut pilata sitä sadevedellä, jota tuli kyllä ihan kiitettävästi. Toivottavasti me mennään kuitenkin joskus vielä uudelleen tuonne paremmalla säällä, jolloin saisin kans kuvattua tota nättiä luontoa paremmalla onnella ja tulisi varmaan käveltyäkin pidemmälle.

Paluumatkalla pysähdyttiin Muir Beach Overlookille syömään aamulla mukaan pakatut voileivät, mandariinit ja vissyt. Sade oli tuossa vaiheessa jo lakannut mutta meri ja koko paikka oli ihan älyttömän sumuinen - hyvä jos näki eteensä. Onneksi se kylmä tuuli kuitenkin puhalsi sumut aika pian kauemmaksi merelle, jolloin pääsi kans oikeasti näkemään sitä merivettä aallon kohinoiden kuulemisen lisäksi.

Tuolla Muir Beach Overlookilla oli myös joitain toisen maailmansodan aikaisia piiloja, joissa oli aikoinaan jopa asunut jenkkisotilaita, jotka tähyili sieltä merelle japanilaislaivojen varalta. Vähän matkan päässä oli kans piirros siitä, miten kaksi aikuista miestä helloineen ja sänkyineen oli mahtunut niihin pieniin kopperoihin, jotka oli vaan hitusen mun sänkyä isompia. Se oli aika puhuttelevaa ja paremmalla säällä olisin voinut viettää sielläkin paljon enemmän aikaa. 

Reissun päätteeksi suunnattiin vielä Ikeaan lihapullille ja prinsessakakuille. Mulle oli suuri hämmennys se, että Ikean limuautomaatista ei saanutkaan niitä Ikean omia limuja vaan sieltä sai valittua mm. Mountain Dewin ja Dr. Pepperin väliltä. Huolimatta tosta pienestä 'ongelmasta', reissu Ikeaan tuntui oikein kotoisalta. Tulin jopa niin naurettavan iloiseksi jo pelkästään ääkkösten näkemisestä.. 

Niin, ja löytyihän sieltä Ikeasta kans tuttua ja turvallista näkkäriä ja glögiä, jotka meikäläinen kiikutti kassalle korkeista hinnoista huolimatta. Illalla sitten skypettelin Suvin kanssa kaurapuurolautasen ja glögimukin kanssa, kun aktiviteettinä oli Yle Areenasta Linnanjuhlien katsominen ja perinteinen mekkoarvostelu. Tuntui melkein siltä, että olisin ollut koti-Suomessa. 

THANKSGIVING BREAK | GRAND CANYON

Heippa!

Muhun on iskenyt maailman suurin laiskuus oman Suomiläppärin käyttöön liittyen. En vaan millään jaksa avata sitä isoa, ylikuumenevaa ja hurisevaa erittäin suurella tarramäärällä koristeltua konetta, kun koulun läppäriä tulee kuitenkin käytettyä arkena ihan päivittäin - eikä se ylikuumene kolmen sekunnin käytön jälkeen ja kun tämähän on kans ihan hissukseen vaikka kuinka kauan näpyttelisi. Niin, ja nyt kun mun kaveri näytti miten saan tähän koneelle ääkköset käyttöön, niin mihis sitä nyt omaa konetta turvallisella Suominäppiksellä varustettuna tarvisi?

Syytän kans tätä jättimäistä laiskuutta siitä, etta viimeisestä postauksesta on päivää vailla kuukausi aikaa. Jaiks. Mun piti kirjoitella jo heti kotiin palattua Thanksgiving breakin reissusta ja olihan mulla tarkoituskin höpöttää itsenäisyyspäivästäkin mutta... Vähän on jäänyt nämä, vaikka ideoita on ollut.

Kuitenkaan, hätä ei ole vielä tämän näköinen, sillä tästä lähtee nyt käyntiin kolmeosainen Thanksgiving break postaussarja, jossa reissataan mun Thanksgiving break uudestaan kuvien muodossa läpi!

Kuten mun blogin fiksuimmat lukijat varmaan jo älysivätkin, tämän kuvapostaussarjan ensimmäisessä osassa seikkaillaan Grand Canyonille, joka oli meidän Thanksgiving reissun ensimmäinen stoppi - eikä sinnekkään ajanut kun "vaan" 11 tuntia.. Kyllähän siinä nätisti koko päivä vierähti istuen, mutta puhelimen ihan ookoosti toimiva netti, Netflix ja kuulokkeet sai mun osalta reissun vierähtämään tosi nopeaan.
Saavuttiin hotellille myöhään illalla, joten siinä vaiheessa ei enää huvittanut lähteä tutkimaan hotellin uima-allastarjontaa, vaan ainoana kiinnostuksen kohteena oli pehmeä sänky ja reissu Höyhensaarille.

Aamulla meillä oli kuitenkin suuntana itse Grand Canyon National Park, joka sijaitsi vaan parin minuutin automatkan päässä meidän hotellista. Matkalla tuli nähtyä parit peurat ja voisin jopa uskaltaa sanoa, että havupuin koristellut maisemat ajoreitin varrella muistutti kyllä Suomea!

Mä olin nähnyt jo etukäteen paljon kuvia Grand Canyonista ja tiesin siis pääpiirteittäin, mitä odottaa - jättimäisen isoa kuoppaa, jonka ympärillä, sisällä ja yläpuolella parveilee aivan liikaa mun kaltaisia turisteja, jotka räpsii kuvia jopa pienistä lumikinoksista (se oli muuten Suomitytölle suuri ilon hetki, otin tosiaan kuvan mun jaloista, kun seison minikokoisessa lumihangessa..). Olin kuitenkin kaikesta jo valmiiksi kerätystä tiedosta ja tuijotellusta kuvamateriaalista huolimatta ihan ällikällä lyöty ja kamera kyllä räpsyi noiden kahden Grand Canyon -päivän aikana ihan kiitettävästi.

Käveltiin porukalla asfaltoitua kävelyreittiä läpi parkkipaikalta Bright Angel Trailheadille, jota lähdettiin dadin ja nuoremman hveljen kanssa kulkemaan alaspäin ihan vaan nähdäksemme niitä ihan mielettömän upeita maisemia! Päätin siinä jäistä polkua pitkin kävellessä, että joku päivä palaan vielä takaisin Grand Canyonille ja patikoin ihan alas asti tuota samaista Bright Angel Trailheadia - sinne, missä virtaa hämmentävästi osittain punainen ja osittain vihreä Colorado River.

Koitan nyt tässä piakoin, varmaan viikonloppuna, jaksaa avata oman hitaan koneeni ja muokata viimeisen stopin kuvat, jotka on edelleen mun kameran muistikortilla. Mulla on myös tosi paljon videomateriaalia reissusta, mutta en ole yhtään varma, osaanko sittenkään suoriutua niinkin haastavasta tehtävästä kun videon muokkaaminen...