PUMPKIN CARVING

Heippa taas!

Yksi niistä miljoonasta asiasta, mitä odotan mun vaihtovuodelta, on pumpkin patch ja se saatiin nyt yliviivattua mun to-do-listalta viikonloppuna, jolloin pakkauduttiin autoon ja ajeltiin noin puolen tunnin päähän sijaitsevalle pumkin patchille, jossa vanhemman hostveljen kanssa valittiin kurpitsat, jotka haluttaisiin illemmalla kaivertaa.

Mun odotukset pumpkin patchille oli avara pelto ja silmänkantamattomiin noita oransseja möllysköitä, jotka sun pitäisi itse repiä sieltä maasta - millä tapaa ne nyt ikinä kasvaakaan. Olin kuitenkin positiivisesti väärässsä enkä joutunut hikoilemaan aurinkoisesta säästä huolimatta.

Kurpitsat oli kerätty kahteen eri alueeseen, josta vain nappasit syliin sen lemppariyksilön. Mun mielestä toisella aidanpuoliskolla oli paljon pienempiä kurpitsoja, mutta siltä puolelta löytyi myös lapsile corn maze ja pallomeri, jonka pallot oli korvattu maissilla. Päästiin myös tuijottelemaan nukkuvia possuja ja koko kokemus oli ihan erilainen, mitä kuvittelin.

Olin, ja olen edellleen, salaisesti lapsellisen innostunut tosta kurpitsareissusta, koska se nyt vaan oli jotain niin amerikkalaista. Musta tuntuu että kävelin lähinnä vaan suu auki räpsien kuvia jokaisesta kurpitsasta, maissitähkästä ja mistä tahansa, mikä viittaisi jollaintapaaa kyseiseen paikkaan ja lähestyvään halloweeniin.

En oo ikinä kokenut mitään tollaista ja mua vähän ärsyttää, että tuo lauantainen reissu oli mun ensimmäinen ja viimeinen pumpkin patch, kun Suomessa niitä ei pahemmin kyllä näy - ainoat kurpitsat mitä olen nähnyt, on ne pari hassua pientä kurpitsaa S-marketissa, joitaa kukaan ei kuitenkaan tunnu ostavan.

Loppujenlopuksi se itse kaivertaminenkaan ei ollut mitään ydinfysiikkaa, vaan meni aika näppärästi ihan näin ensikertalaiseltakin. Olin jotenkin odottanut kurpitsaan olevan paljon vaikeampi iskeä se veitsi ja alkaa leikkimään kirurgia, mutta olin tästäkin positiivisesti yllättynyt. Kyllähän siinä pari kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin kun veitsi ei toiminutkaan ihan sillä haluamalla tavalla (ja sehän oli täysin veitsen syy, kaivertajasssa ei ollut mitää vikaa!), mutta kyllä sitten siitäkin lopuksi selvittiin ihan esittelemiskelpoisen kurpitsan kanssa, vaikkei mun tekele ihan mallikuvaa vastaakkaan. Silti, oon tosi ylpeä mun ekasta kurpitsankaiverrusoperaatiosta!

US ARMY AIR SHOW

Käytiin sunnuntaina hostisän ja nuoremman hostveljen kanssa San Franciscosssa katsomassa Yhdysvaltain armeijan lentokoneilmashowta (mulla ei ole mitään käryä mikä tää on suomeksi...). Alunperin meitä piti lähteä koko perhe, mutta vanhempi hostveli alkoi voida tosi huonossti, joten hostäiti jäi sitten hoitelemaan häntä. Kotiin tullessa poika oli kuitenkin jo paljon paremmasssa kunnosssa, mutta hostisä jättäytyi seuraavana päivänä töistä, koska voi huonosti - en sitten yhtään tiedä, mikä vuorokauden kestävä oksennustauti tässä talossa kiersi jokaisen asukkaan mua lukuunottamatta..

Vaikka toi näytös oli kuulemma ei-niin-upea kun aiemmin, mä tykkäsin siitä, varmasti osittain jo senkin takia, etten ole ennen tietääkseni mitään tommoisia nähnyt. Osa noista koneista piti ihan järkyttävää ääntä, jotka karkotti tossa yhdessä kuvasssa näkyvät lokit aika pikavikkelään pois - enkä yhtään ihmettele, kun musta tuntuu että mäkin pomppasin sen pari metriä ilmaan niiden ilmestyessä ensimmäistä kertaa.

En oikein tiedä mitä muuta kertoa, kun tosiaan vaan istuttiin pari tuntia rannalla katellen lentokoneita, jotka meni vähän väliä ympäriämpäri siellä taivaalla ja syötiin peanutbutter&jelly -leipiä, jotka ei kyllä mun makuaistia hivellyt millään tapaa. Oon kyllä täällä ihan umpirakastunut Reese's -peanutbutter cupseihin, mutta leipä, hillo ja se maapähkinävoi ei vaan sovi mun mielestä yhteen.

Oon myös päässynyt täällä huomaamaan, että mitä lähemmäs Thanksgivingiä päästään, sitä enemmän kurpitsaa täällä isketään kaikkialle. Vierastin aiemmin jotkenkin kauheesti ajatusta kurpitsan syömisestä missään muodossa, mutta oon nyt kyllä ihan myyty näihin kurpitsajuttuihin. Oon päässyt maistelemaan pumpkin nachoja, pumpkin pietä ja Starbucksin pumpkin spice lattea ja frappuchinoa. Ja voisin sanoa, että ymmärrän nyt miksi se kurpista on syksyisin niin hehkutettu Jenkkilässä... 

UUSI HOSTPERHE

Heippa!

Suuret pahoittelut tasta lahes kuukauden blogihiljaisuudesta, mutta mulla ei tapahtunut elamassa mitaan, mista olisi voinut kirjoittaa. Kavin koulua, tutustuin ihmisiin ja elelin mun hostperheessa. Mulla oli koulun kanssa vahan ongelmia, koska en ollut tottunut yhtaan siihen laksymaaraan, mutta loppujenlopuksi sain hoidettua 1st grading periodin report cardiin ihan hyvat numerot; Guitar A+, US History C-, AG Econ/Gov. B+, English B-, Spanish B-, Floral Design C+. Photographysta mulla ei ole arvosanaa, koska mut siirrettiin kesken algebraan, josta en myoskaan saanut arvosanaa kun olin siella vaan niin vahan aikaa. 

Ma aloin tuntea jo parin viikon jalkeen, etten tunne oloani kotoisaksi mun hostperheessa. Seka mun etta mun hostien mielesta oli parempi, etta vaihtaisin perhetta. En halua lahtea syyttelemaan ketaan tai kertoa suuremmin, miksi halusin vaihtaa perhetta, mutta parin viikon paasta mun paatoksesta mut sijoitettiin valiaikaismajoitukseen mun managerin ja hanen vaimonsa luo Sacramentoon. 

1 & 2. Kaytiin vanhan hostisan ja hanen siskontyttonsa kanssa Six Flagsissa vahan ennen mun lahtoa. Koko paikka oli ihan halloweenteemaa, suihkulahteet suihkutti punaseksi varjattya vetta ja hautakivia oli joka paikassa. Siella oli myos merielaimia, joita kaytiin kattomassa. 

Mun uusi koti on 1h 20min matkan paassa Sacramentosta ja San Fransiscosta seka "vaan" viiden tunnin ajomatkan paassa Los Angelesista. Tan paikan nimi on Mountain House ja taalla on about 9700 asukasta eli kyseessa on reilusti pienempi paikka. Tykkaan kuitenkin jo nyt tasta paljon enemman kuin Woodlandista, ihmiset taalla tuntuu tuntevan kaikki ja alueen ulkonakoon on panostettu paljon enemman. 

Mun koulun nimi on Mountain House High School ja se on ihan alyttoman hieno. Mun (ja monen muunkin) silmiin taa kampus nayttaa paljon enemman collegelta tai yliopistolta, kun julkiselta jenkkilukiolta. Tahan ulkonakoon vaikuttaa varmasti se, etta koulu avattiin vasta viime vuonna. 

Oppilaita taalla on noin 790 eli about puolet siita, mita Pioneer High Schoolissa oli. Vaikka senioreita on vaan 50, alempia ikaluokkia on paljon enemman - ymmartaakseni suurinosa senioreista siirtyi vasta Tracysta (vanhan isompi kaupunki n. 8km paassa) tahan kouluun.

Taa koulu on tosi teknologiapainotteinen eli kaikki tehdaan tietokoneilla. Meilla ei ole painavia kirjoja, vaan jokainen oppilas saa koululta "omaksi" Chromebookin eli minilapparin, jolla sitten tehdaan kaikki koulutytot. Lapparit viedaan kotiin yoksi ja viikonlopuiksi ja ymmartaakseni palautetaan, kun valmistuu tai paasee kesalomille.

Koulu alkaa taallakin tasan kahdeksalta, mutta yleensa oon koululla jo puoli kahdeksalta. Koulu loppuu puoli kolmelta joka paiva ja tunnit kestaa noin 48 minuuttia. Siirtymisaika tunnilta toiselle on viisi minuuttia, eli siina ei pahemmin kuulumisia vaihdella tai vessassa kayda. Oon myos tassa koulussa senior (toisinkuin meidan koulun saksalainen vaihtaripoika, joka on junior) ja paasen osallistumaan graduation ceremonyyn.

Aineina mulla on talla hetkella Video production, English 12, Civics/Econ, Flex period (vertaisin tata aikalailla Suomen hyppytuntiin, etta tan tunnin aikana meilla ei ole opettajaa, vaan saadaan tehda laksyja, jutella kavereiden kanssa tai ottaa vaikkapa paikkarit. Mulle taa selvis oikein hyvaksi ajaksi kirjoitella Suomeen ja paivitella blogia), Culinary skills, Spanish 1 seka English language development. 

1. Mina uuden koulun vessassa - olin tosi hammentynyt Pioneerissa, kun siella oli vaan yhdessa vessassa peili eika sinne saanut edes menna, ovikin oli lukossa. 2. Oon nahnyt kaikenmaailman halloweenjuttuja suurinpiirtein siita lahtien, kun oon tullut tanne., etenkin halloweenkarkkia nakyy joka kaupassa. Paasispa kohta pukeutumaan ja kiertelemaan trick or treat -kierrokselle! 

Ja sitten se uusi hostperhe! Perheeseen kuuluu vanhemmat, kaksi poikaa ja kaksi koiraa. Mun hostisa tyoskentelee mun koululla vararahetorina ja kuljen aamuisin sen kyydilla kouluun, jonka takia myos olen siella aiemmin. Mun hostaiti on asianajaja ja pikkuveljet on yksi- ja viisivuotiaat. 

Musta tuntuu, etta nyt mut sijoitettiin kylla sellaseen perheeseen, mihin mut olisi jo alunperin pitanyt sijoittaa. Perhe viettaa omien sanojensa mukaan yhteista aikaa lahinna viikonloppuisin hostisan tyokiireiden takia, mutta dinner syodaan aina yhdessa poydan aaressa kerraten paivalla tapahtuneita asioita. Nailla on jo valmiina matkustussuunnitelmia, eli mun jenkkireissu ei tule rajottumaan vaan Kaliforniaan, vaan paasen reissaamaan vahan muitakin osavaltioita.

Vaikka oon nyt viettanyt perheessa vasta puolitoista paivaa, oon tosi onnellinen mun sijoituksesta. Mun hostvanhemmat on tosi mukavia, tykkaan kauheesti mun koulusta, pikkuveljista ja tasta koko paikasta - ja musta tuntuu jo nyt silta, kuinka kuuluisin tanne kaupunkiin ja tahan perheeseen. Musta tuntuu enemman perheenjasenelta kun Woodlandissa ikina, vaikka vietinkin siella kaksi ensimmaista kuukautta mun vaihtovuodesta.

Odotan suurella innolla jo viikonloppua, jollon mulla on varmasti enemman aikaa tutustua naihin ihmisiin, joiden kanssa tulen viettamaan loput vaihtovuodestani, jota on viela jaljella vahan yli kahdeksan kuukautta.