Q&A VASTAUKSET OSA 1

Moikka taas!
Mä oon vihdoin viimeinen saanut mun postausinnon takaisin, mutta koska päiviä täällä ei ole enää paljon jäljellä, en yritä aloittaa superpostaustahtia, vaan jatkan jenkkipostausten julkaisua ihan Suomestakin, jotta saan täällä nauttia viimeisistä viikoista.
Mä pyytelin tossa pari kuukautta takaperin teitä kysymään multa kysymyksä vaihtoon, kaukosuhteeseen tai ihan vaan muhun itseeni liittyen, ja nyt olisi vuorossa vastauksia! Näitä kysymyksiä tuli tosi paljon ja vaikka yritinkin jakaa näitä nyt jonkinlaisiin kategorioihin, postaus tulee kuitenkin kahdessa eri osassa. Mä itse tykkäsin itse lukea tämmösiä postauksia ennen vaihtoon lähtöä, joten toivottavasti mun vastauksista olisi nyt jollekkin tulevalle vaihtarille apua. 

V A I H T A R I U S
osa yksi

Millaisia odotuksia sinulla oli vaihtariutta kohtaan ja missä määrin ne ovat toteutuneet? Mikä tuli yllätyksenä tai oli sellainen asia, jota et vaihtarina osannut odottaa? 

- Mä yritin lähteä tänne aikalailla ilman mitään suuria odotuksia, ettei sitten tulisi mitään suuria pettymyksiä kun joku asia olisikin ihan erilailla mitä oli sen odottanut olevan. Kaikista vanhoista vaihtariblogeista sain kyllä sellaisen kuvan että vaihtari on heti se koulun suosituin oppilas ja kaverit tulee sormia napsauttamalla. Ne piti kuitekin hankkia itse.

Mikä on sun lempparijenkkiherkku? 

- Poptartsit! Etenkin se mansikanmakuinen ja sit joku brownie/fudge/suklaajuttu, jota saan välillä kaverin poikaystävältä englannintunneilla. Ja tietty kans Oreot ja B&J!

Suomi - USA -eroja? Mikä oli suurin ero, minkä huomasit arjessa siellä?

- Rutiininomaisuus on ainakin yksi iso ero Suomeen verrattuna. Suomessa kaikki päivät oli erilaisia, harrastukset oli eri päivinä eri aikaan ja jopa eri paikassa, mutta täällä jos otat matikkakurssin, voit olla varma että se on sulla sitten joka ikinen arkipäivä. Sama urheilujoukkueiden kanssa - mulla esim. oli uintitreenit joka arkipäivä puoli seitsemästä kahdeksaan. Tän takia päivistä menee helposti sekaisin, kun mikään ei tunnu muuttuvan. Toinen iso ero on julkisen liikenteen puute! Mä en oo koskaan omistanut skobaa tai mitään, joten oon tottunut taittamaan mun kaikki matkat julkisilla, jotka kuitenkin pääkaupunkiseudulla on tosi hyvät. Täällä pitää kysyä kaikkialle kyyti, jos ei tahdo kävellä (mutta onneksi jopa kauimpana asuvat kaverit asuu vaan neljän kilsan päässä, että sinne kävelee tosi nopeasti). Muita eroja on mm. maksullinen ja huono kuluruoka, bathroom & hall pass:it, uskonnollisuus, nuorten tietämättömyys maailmalla tapahtuvista asioista ja autokaistojen määrä - en edes vitsaile, kun pikaruokapaikkojen lisäksi myös raha-automaatille, apteekkiin ja kuivapesulaan on autokaistat. 

Mitä haluaisit vielä kokea siellä ennen kotiinpaluuta? 

- Haluaisin kierrellä Los Angelesia ja Universal Studios Hollywoodin Harry Potter -maailmaa! Walk of fame ja Hollywood -kyltit olis ainakin to do listalla. Myös San Franciscoa olisi kiva kierrellä vähän ajan kanssa ja Alcatraz kuulostais kans kivalta. Haluaisin patikoida noiden läheisten vuorten huipulle, uida lisää meressä, käydä Five Guys -pikaravintolassa ja viettää koko yön ulkona kavereiden kanssa. Sellainen vanha autoleffateatteri olisi kans aika upea kokemus.

Mitä mieltä olet Exploriuksesta? Onko toiminut hyvin? 

- Oon pelkästään tyytyväinen Expoon ja suosittelisin todellakin sitä muille vaihtoa harkitseville! Hoiti mm. perheenvaihdon hyvin sekä mun että muiden kohdalla. Ainoa asia mikä ärsyttää on se, että täältä pitää lähteä niin aikaisin takaisin Suomeen kun kaikkien mun kavereiden graduation partyt on vasta mun lähdön jälkeen..

Mikä oli parasta vaihtarivuodessa? Entä huonointa tai vähiten kivaa?

- Parasta on varmaan se, kun sai ns. aloittaa uuden elämän vieraassa maassa ja rakentaa sit tänne sen ystävä- ja lähupiirin, millainen mulla Suomessakin oli. Enkä mä tästä ilmastosta lähtisi valittamaan, haha. Huonoina puolina ehdottomasti kotoa ja läheisistä kaukana oleminen. Myös se, että just kun on muodostanut elämän tänne niin se pitääkin sitten jättää juuri, kun on oppinut nopeimman kävelyreitin kaverille ja että miten avaa etupihan portin mahdollisimman hiljaa. 

Mitä eroja oot huomannut siellä ihmisissä verrattuna suomalaisiin? 

- Tietty se small talk ja muutenkin sellainen yleisempi ystävällisyys tuntemattomia kohtaan - oon pari kertaa ollut leuka maassa, kun joku täysin tuntematon ihminen kehuu vaikkapa kenkiä tai ostaa mulle hiuslakkapullon promiin kun kortti ei toimikkaan ja käteistä ei ole tarpeeksi. Sit taas, uskokaa tai älkää, suomalaiset (teinit etenkin!) on paljon fiksumpia verrattuna tähän lätäkön toisella puolella asuvaan populaatioon. Nää ei tiedä asioita oman maansa ulkopuolelta - esimerkiksi Suomen sijoittaminen kartalle on yllättävän vaikeaa eikä pari oppilasta ollut ikinä kuullutkaan Valko-Venäjästä (päivitän täälä kavereille lätkän MM -kisojen tilannetta aina peleissä, joissa Suomi pelaa). Kans Pariisin terrori-iskuista ei tiennyt kukaan seuraavana päivänä ja jos sattuikin tietämään, oltiin aika ei kiinnosta -asenteella kun ei se Ranska ihan naapurimaa näille ole.

Vaivasiko koti-ikävä miten paljon reissun aikana? 

- Ekassa perheessä olin tosi yksinäinen joten sillon olin kans tosi koti-ikäväinen. Siihen saattoi kans vaikuttaa se, etten ikinä ennen ollut matkustanut niin kauas kotoa tai edes ollut niin pitkään poissa kotoa eikä se perhekkään osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi mulle. Mountain Houseen muutettuani oon kärsinyt tosi vähän koti-ikävästä, mutta esim prom oli vähän haikeilla fiiliksillä, kun kuitenkin olis sen kokemuksen halunnut jakaa just poikaystävän kanssa (vaikka mun deitti olikin ihan ymmärtäväinen mun fiiliksistä).

K O U L U

Kuinka paljon USAn koulunkäynti eroaa siitä mitä esim. elokuvissa ja tv-sarjoissa näytetään?

- Aika paljon. Ensinnäkin cheerleaderit tai koris-/futispelaajat ei kulje koko ajan univormuissa, pelkästään perjantaisin jos on peli. Täällä ei myöskään ole läheskään niin paljon draamaa kun leffoissa eikä tuntien välissä ole aikaa jäädä käytävään juttelemaan, kun välitunti on viisi minuuttia. Meillä ei myöskään ole kaappeja, kun ei käytetä kirjoja. 

Kilpaillaanko koulujen välillä paljon (urheilukilpailut jne)?

- Kaikki urheilukilpailut tapahtuu koulujen välillä, mutta ei se naapurikoulu kuitekaan mikään vihollinen ole. 

Huomasitko koulussa tapahtuvan kiusaamista? 

- En kauheesti nähnyt kiusaamista tapahtuvan täällä enkä Suomessa, mutta sanoisin että mun koulussa kuitenkin tapahtuu tosi vähän kiusaamista. En oo tainnut nähdä yhtäkään kiusaustapausta omin silmin, mutta parista oon kuullut. Mun ekassa koulussa täällä kissatappelut freshmanien (yhdeksäsluokkalaiset) välillä oli arkipäivää ja ruokailun aikana koulussa oli sheriffi-/poliisiautot kiertelemässä kampusta.

Millaista jenkkikoulussa on? 

- Rutiininomaista. Kuten jo yllä sanoin, jokainen päivä on samanlainen. Ruoka on pahaa verrattuna Suomen kouluruokaan (jota muuten rupeaa täällä arvostamaan aivan pirusti!), ihmiset on paljon lapsellisempia ja oppilaita kohdellaan välillä ihan kuin päiväkotilaisia. Vessaan et mene ilman bathroom pass:ia, koska jos 'käytävävartijat' näkee sut eikä sulla oo sitä paperilappua mukanas, joudut officeen. Joka päivä kolmannella tunnilla lausutaan kans lippuvala, jota mä en kyllä lausu mutta nousen seisomaan ja tuijotan sitä lippua muiden lausuessa käsi sydämellä.

Kuinka nopeasti sopeuduit uuteen kouluun? 

- Aika nopeasti. Lukujärjestyksen oppi helposti ja nyt tiedän kuinka kauan C -rakennuksesta kestää kävellä A -rakennuksen toiseen päähän, vaikka ei sitä matkaa juoksisikin. En oo vieläkään kyllä sisäistänyt noita pass:eja, vaan olisin aina lähdössä sinne vessaan ilman sitä lappua. 

Ootko saanut sieltä paljon paikallisia kavereita? Entä muita vaihtareita? 

- Oon saanut tosi paljon paikallisia kavereita, joista pari on sanonut tulevansa moikkaamaan mua Suomeenkin! En sitten tiedä tapahtuuko näin ollenkaan, kun lippuhinnat ei ole mitään halvimpia etenkään collegeoppilaille. Muista vaihtareista en ole saanut kavereita, kun meidän koulussa on vaan mua kaksi vuotta nuorempi vaihtaripoika Saksasta eikä tulla yhtään toimeen sen kanssa. Tai siis kyllä mulla on vaihtarikavereita, mutta ne ei käy meidän koulua vaan asuu jossain kauempana. 

Onko opettajat mukavia koulussa?

- On, mitä nyt yksi heittelee kynillä jos et kuuntele ja jos nukahdat tunnille, se tulee ottamaan susta kuvan puhelimellaan. Tietty meitä kans pidetään täällä enemmän pumpulissa kun Suomessa - hyvänä esimerkkinä kun katottiin tunnilla Great Gatsbya ja siinä oli kohtaus, joka oli jollain tapaa seksistinen ja se piti skipata, ettei me 16-18 vuotiaat saada traumoja.

Tässä oli nyt tämä ensimmäinen vastauspostaus ja koitan saada toisen ulos mahdollisimman pian, mutta en lupaa mitään tiettyä aikakohtaa, kun tosiaan täällä on aika tosi vähissä.
Mites ne säät siellä Suomessa, pärjääkö siellä kesämekolla vai pakkaanko talvitakin postituksen sijasta matkalaukkuun?  

MIHIN PÄIVÄT KATOSI?

Heippa!

Ihan järkyttävää, kuinka pitkän blogitauon oon taas saanut aikaiseksi ihan puolivahingossa! Kaikessa hiljaisuudessa voin myöntää syyn tähän kahden kuukauden hiljaisuuteen olevan ihan vaan laiskuus avata mun Suomesta mukana tuotu kone, jotta saisin ladattua kuvia koneelle. Yritän nyt kuitenkin viikonloppuna suorittaa tän hirmuisen vaativan tehtävän ja kaivaa sen läppärin sieltä sängyn alta, jotta pääsisin vihdoin jakamaan teille kuvia mm. spring breakista, jonka vietin jo maaliskuun vikalla viikolla kaverin perheen kanssa Etelä-Kaliforniassa!

Mutta mitä mulle sitten kuuluu? Musta tuntuu että mun englanti on parantunut ihan kamalasti ja kaikki mun unetkin on nykyään englanniksi - Suomeksi kirjottaminen tai lukeminen tuntuu tosi tönköltä. Mä oon ahminut kirjoja, löytänyt uusia Netflix -sarjoja, palanut auringossa jo monta kertaa ja turhautunut jenkkikoulun käytäntöihin. Koulun uintikausi alkoi ja loppui tuntuen tosi lyhyeltä mun lähes kolmen viikon pituisen tauon takia, mutta rakastuin kilpauintiin lähes yhtä lujaa kun rakastuin kilpacheerleadingiinkin. Oon kokenut senior beach dayn Santa Cruzissa ja senior ditch dayn ja molemmat oli kokemuksena mahtavia, vaikka merivesi Santa Cruzissa oli järkyttävän kylmää (mutta uimaan oli päästävä!) ja senior ditch daysta meitä rangaistiin neljän tunnin mittaisella Saturday schoolilla. Silti, onhan sekin nyt kokemus. 

Aika täällä lämpimässä on hurahtanut ihan järkyttävän nopeasti ja musta jopa tuntuu että se loppuu kesken. Koulua on jäljellä enää ihan pari viikkoa, mun perheellä on lentoliput Kaliforniaan tulostettuina, cap&gown on tilattu ja sain alkuviikosta mun lentoliput. Mä olen pikkuhiljaa alkanut kasailla to do listiä ja miettiä, mitä otan mukaan Suomeen ja mitä jätän tänne.. Vastahan oli joulu?

Vaikka mä kuinka toivoin että saisin palata Suomeen vasta 18. kesäkuuta (tai edes 11.), kuten mun alkuperäisissä lentotiedoissa luki, tuun kuitenkin hengittämään suomalaista ilmaa jo kolmas kesäkuuta - enää 28 päivää Amerikassa jäljellä. Oon samaan aikaan intopiukena kotiinpalusta, mutta mielettömän surullinen kodin jättämisestä. 

Vaikka mä nyt laskenkin niitä surullisenkuuluisia vaihtarin viimeisiä, mä haluan silti nauttia niistä päivistä mitä mulla vielä on jäljellä ennen kuin SASin lentokoneen pyörät koskettaa Helsinki-Vantaan kiitorataa. Mulla on vielä aikaa palaa Kalifornian toukokuisen auringon alla ja tavata uusia ihania vaihtareita kesäkuisessa Washington DC:ssä. Ja mulla on vielä aikaa asua Mountain Housessa - mulla on vielä jäljellä öitä jotka voin viettää kavereiden kanssa yökyläilen, iltoja jolloin voin lähteä kuvaamaan Joshin kanssa tai istua tuntikaupalla leikkipuiston epämukavissa keinuissa Sydneyn kanssa tai viikonloppuja, jotka voin viettää kavereiden kanssa syömässä, leffassa tai shoppailemassa. 

Ja eihän Kalifornia nyt niin kaukana ole, eihän?

HAASTE KIINASTA

Heippa!

Kiinassa aupparina ollut Vera heitti mua jo lähemmäs kaksi kuukautta takaperin ystäväkirjahaasteella, ja mä ajattelin nyt vihdoin vastailla näihin kysymyksiin! Haastan kans ihanan Sinin vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin, mitkä kiertää tässä haasteessa.

1. Perheeseeni kuuluu

- Äiti ja iskä, melkein 17 -vuotias pikksisko (hui) ja koira! Mä kans lähtisin laskemaan Jessen mukaan ja tietty mulla on kans täällä Kalifornian puolella perhe, johon kuuluu vanhempien lisäksi kaksi pikkuveljeä ja koiraa! :p

2. Ammattini

- Eipä sellaista löydy, mutta lähihoitajaksi sitä ollaan opiskelemassa. Kuitenkin täällä mua on kamalasti alkanut himottamaan englannin- ja S2 -maikan hommat ihan kamalasti! 

3. Harrastukseni

- Suomessa heittelin pieniä naisia kohti korkeuksia ja täällä uiskentelen (aka hörpin vahingossa allasvettä koko ajan ja yskin kun pieni eläin) koulun uintijoukkueessa! Kaipa bloggaaminenkin lasketaan harrastukseksi, vaikka paljon useammin valitsen nukkumisen kun bloggailun.. 

4. Erityistaitoni

- Voin nukkua ihan missä tahansa ja ihan mimmosessa melussa tahansa kans! Täällä mun unenlahjoja ollaan ihmetelty naureskellen jo pariin otteeseen, kun mun huone on alakerrassa ja viikonloppuaamuisin lapset kiljuu ja juoksee mun oven takana miljoonan norsun voimalla ja minä tuhisen onnellisesti peittokasan alla.. 

5. En osaa..

- Napsutella sormia! Oon kans tosi huono tanssija eikä tenniskään yhtään suju, kokeiltu on! En myöskään osaa olla ajoissa. Ikinä. Missään. Lähdin Suomessa aamuisin bussipysäkillekkin suurinpiirtein vikalla millisekunnilla, millä ehtii sinne juosta.

6. Oudoin näkemäni asia

- Bataatti-vaahtokarkkilaatikko?

7. Jos saisin 10 miljoonaa

- Aika varmasti shoppailisin ihan olan takaa kärsimättä hinnoista (hei Lush), bookkaisin aurinkolomia perheen ja kavereiden kesken (voisin jopa ruveta hurjaksi ja lähettää pelkästään mun vanhemmat aurinkolomalle!), hankkisin ei-surisevan-ja-ylikuumenevan koneen.. Ja enköhän mä loput tunkisi säästöön ennen kun keksin niille parempaa tekemistä. 

8. Jos olisin päivän mies..

- Ei mitään hajua mutta söisin varmaan ihan hirmusesti kun tuntuu että poitsut ei lihoa millään.. Ja Veraa lainaten tutkisin varmasti miekkosten ajatustenjuoksuakin aika tarkasti.

9. Hävettää tunnustaa, mutta..
- ... mä olen ihan järkyttävä sokerihiiri! Sokerihimon iskiessä kiipeilen ympäri keittiötä etsien jotakin sokerista - eikä mulla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa roikkuessani kaapin päällä, josta löysin puoliksi syödyn suklaalevyn.

10. Elämän tarkoitus on..
- ... matkustella, löytää uusia kulttuureita, kieliä ja ihmisiä, olla onnellinen ja tehdä muut ihmiset onnellisiksi. Hengata vain niiden kanssa, keistä pitää ja antaa ilkeiden kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Valittaa kun siltä tuntuu ja hehkuttaa uusia kenkiä kaksi viikkoa putkeen. 

KYSY MITÄ VAAN

Mulla on tänään jäljellä enää tasan neljä kuukautta ennen Suomeen paluuta, mikäli mun lähtöpäivä pysyy samana. On olemassa nimittäin mahdollisuus, että mun lähtöpäivää aikaisetaan, sillä mun koulu loppuu täällä aiemmin kun mitä se olisi Woodlandissa loppunut. 

Mutta kuitenkin, palatakseni kysymyspostausasiaan.. Mä oon saanut tän puolen vuoden aikana suhteellisen paljon kysymyksiä vaihtariudesta ja etenkin kaukosuhteessa olemisesta, joten ajattelin että voisi olla hyvä idea kerätä näitä kysymyksiä nyt teiltä. Hyvällä tuurilla mun vastauksista voisi olla apua myös vaihtariutta mietiskeleville ja niille, jotka miettii kaukosuhteen toimivuutta näin nuorena.
Kysymyksiä voi heitellä tän postauksen kommenttiboksiin mistä tahansa kategoriasta, mutta kuitenkin hyvänmaun rajoissa pysyen. Aikaa voisi olla vaikkapa noin kaksi viikkoa, eli 3.3. asti!

PUOLI VUOTTA MAAILMALLA

Heippa! :)

Jo ennen kun edes tiesin mun lähtöpäivää, latasin mun puhelimeen päivälaskurin. Tuohon päivälaskuriin olen koko vaihdon ajan päivitellyt päivämääriä ihan joulusta ja kiitospäivästä asti siihen, kuinka kauan oon ollut maailmalla ja kuinka monta päivää on vielä siihen, kun lentokoneen pyörät koskettaa Helsinki-Vantaan lentokentän kiitorataa.
Puoliväli täällä Amerikan puolellakin ehti tulla ja mennä jo, eikä siitä selvitty ilman panikointia, saatettiin siinä samassa kans vuodattaa parit onnen ja kauhun sekaiset kyyneetkin.
Olin jo ennen tänne lähtöä lueskellut vanhoista vaihtariblogeista ja keskustelupalstoilta siitä, kuinka nopeasti aika lähtee hurahtamaan tuon maagisen päivämäärän jälkeen - täysin huolimatta siitä, kuinka nopeasti tai hitaasti aika on sitä ennen mennyt. Ja tänään, tänään mun puhelimen päivälaskuri kertoi, että nyt ollaan oltu poissa Suomesta puoli vuotta. Kuusi kuukautta, 26.29 viikkoa ja 184 päivää. Niin pirun kauan oon ollut poissa kotoa vaan, jotta voisin olla kotona. Hämmentävä lause, eikö? Mutta Kaliforniasta on tullut mulle toinen koti.

1. Yhden viikonloppuaamun aamupalailuja! Ihana kun sillon on aikaa asetella marjat puuroon eikä vaan heittää siihen päälle kuten kouluaamuina. 2. Minä ja jaetulla jenkkiparaskaverisijalla oleva Jenna, joka asuu about viiden minsan kävelymatkan päässä musta! 3. Targetin ystävänpäiväjuttuja, kaikki on niin pinkkiä nyt (paitsi Starbucksin Valentine's Day Specialit???)! 4. Koululta sai ostaa tommosia suklaa + nalle + glee club laulamassa sulle -settejä sille special someonelle mutta koska mun special someone hengailee Suomessa, ostettiin kavereiden kanssa toisillemme noi. Ihan vaan koska kuka nyt ei halua että sun ympärillä tanssii neljä tyttöä laulaen, viides soittaa kitaraa ja kuudes videokuvaa? Etenkin, kun se toteutetaan kesken oppitunnin? 

Musta tuntuu siltä, että lähdin Suomesta maksimissaan kuukausi sitten, en yhtään aikasemmin. Totuus kuitenkin jotain ihan muuta, kun hengittelin suomalaista ilmaa viimeksi mua Ruotsin kautta Nyciin kuljettavassa lentokoneessa (jonka noususta mulla on itseasiassa videokin, jossa nakyy mun kotitalo ja kuuluu mun masentavat nyyhkytykset). Aika on mennyt täällä ihan älyttömän nopeasti ja valehtelisin, jos sanoisin ettei tää päivien - tai kuukausien! - huppeneminen pelottaisi yhtään. Musta tuntuu, että jos tää puoli vuotta on mennyt ihan silmänräpäyksessä, mun viimeiset kuukaudetkin menee toisessa samanlaisessa, luultavasti vielä nopeammassakin silmänräpäyksessä. Ennen kuin huomaankaan, tuun olemaan lentokentällä hyvästelmässä mun amerikkalaista perhettä, kotia ja kavereita - mun amerikkalaista elämää.
En mä olisi millään uskonut että pelkästään puoli vuotta voisi hurahtaa näin nopeasti ohitse. En, vaikka kaikissa vaihtari- tai auppariblogeissa painotettiin sitä. En uskonut ollenkaan, vaikka mulla olikin todisteena kaikki menneet vuodet ihan Suomen puolella - ensin juhlitaan uutta vuotta, heinäkuussa mun synttäreitä ja seuraavaksi toivotetaan  taas uutta vuotta tervetulleeksi. Ihan hullua.

1. Minä ja mun toinen paras jenkkikaveri, Sydney, joka asuu kirjaimellisesti ihan kivenheiton päässä. Samalla kans tb aikaan ennen kun Syd ehti napsasta viis senttiä mun tukasta pois. :( 2. Sain viime kuussa myöhäisen joululahjan poikaystävältä ja ai että sitä onnen määrää, kun paketista paljastui mm. ruisleipäpaketti (jota halasin??)! ♥ 3. Ennen winter formalia käytiin tyttöjen kanssa päivittämässä vähän meikkivarastoja ja mä satuin löytämään Lumenen tuotteita, jotka kiikutin kyllä hetimiten kassalle hinnoista huolimatta. 4. "Mentäiskö jo?"

Onneksi hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen ja mulla on vielä aikaa elää täällä amerikkalaisena teinityttönä seuraavat nelisen kuukautta. Noihin tuleviin kuukausiin sisältyy vielä paljon kivoja juttuja kuten prom, spring break, graduation ja Ihopin ilmainen pannaripäivä - ja varmasti monia muitakin, joita en nyt vaan millään saa päähäni (tai joita ei olla vielä suunniteltu!). Kyllä siinä vielä ehtii ennen kuin peruutetaan autotallista viimeistä kertaa minä takapenkillä, suuntana lentokenttä.
Tai jos nyt ihan tarkoiksi ruvetaan, meidän autot tulee kyllä suuntaamaan Oaklandin kentälle jo aiemmin, mutta ilman mun sinne jättämistä. Mun vanhemmat ja pikkusisko on nimittäin saapumassa tänne lomailemaan vähän alle sadan päivän päästä, mistä oon ihan mielettömän innoissani! En millään malttaisi odottaa että pääsen esittelemään heille mun kavereita, kotikaupunkia ja oikeastaan, ihan vaan Amerikkaa.

Kello alkaa täällä kuitenkin olla jo aika paljon, ja vaikka huomenna onkin pitkään odotettu viikonloppu, mun suunnitelmiin ei kuulu nukkua iltapäivään asti, vaan yrittää nousta ihan ihmisten aikoihin. Pikkusiskokin kirjoitteli mulle tänään viestiä, että haluaisi skypetellä mun kanssa joten ihan senkin takia pitäisi olla hereillä.. Joten eiköhän mun seuraava etappi oo Höyhensaaret!

THANKSGIVING BREAK | LAS VEGAS

Meidän thanksgiving reissun viimeisenä - ja lyhyimpänä - etappina oli Las Vegas. Sinne ajoi New Mexicosta n. 8,5 tuntia mikä ei tuntunut enää pahalta, suurimmanosan ajasta kuitenkin nukuin. Paluumatka kuitenkin venähti ruuhkien takia monta tuntia pidemmäksi, koska ei todellakaan oltu ainoita kalifornialaisia, jotka oli päättänyt vietellä lomaansa Las Vegasissa. 

 Las Vegas oli ihan mielettömän upea, vaikka oletinkin Las Vegas Stripin olevan paljon isompi, kun mitä se todellisuudessa oli. Kasinoita ja baarejakin tuntui löytyvän joka kulman takaa ja niin myös iänikuisia turistikauppoja, joissa kuitenkin ravasin etsimässä ties mitä Vegas -hupparia ja Suomeen lähetettäviä kortteja. 

Kasinoihin näin alaikäisenä en päässyt tekemään tuttavuutta muuten, kuin meidän hotellin aulasta löytyvään kameran räpsynnän kautta. Alaikäiset ei saanut edes kävellä kasinoiden matoilla, vaan siellä kulki matottomia polkuja, joita pitkin myös mä sain kävellä turistina. 

Yhdessä yössä ei ehtinyt nähdä paljoa, mutta ainakin pääsin käymään taas Shake Shakissa, joka vei jo New Yorkissa mun sydämen täydellisillä hamppareillaan. Ja enköhän mä vielä Vegasiin joskus palaa, kuitenkaan sinne ei täältä ole pitkä ajomatka!

Niin, ja en tiedä miten reissuvideon käy, en millään jaksa avata omaa, ylikuumenevaa ja hurisevaa konetta, kun voin kirjoitella koulun ihanan hiljaisella ja nopealla koneella.. 

THANKSGIVING BREAK | THANKSGIVING THURSDAY

Heippa!

Lähdettiin ajelemaan Grand Canyonilta kahden yön jälkeen kohti New Mexicoa, jossa oli tarkoituksena juhlistaa tätä torstaita, jonka vuoksi meillä ylipäätänsä oli viikon mittainen loma koulusta. Automatka oli tällä kertaa "vain" vajaan kuuden tunnin mittainen eikä se edes tuntunut niin pitkältä, luultavasti osasyynä oli aiempi yhdentoista tunnin autossa istuskelu.
Niin, ja tossa kuvassa näkyvä tortilla pie ansaitsee kyllä erityismaininnan, se oli ihan tajuttoman hyvää. Voisin jopa sanoa että ikävöin kyseistä piirasta..

Torstai oli kyllä erittäin ruoantäytteinen päivä, mutta koska tää ruoka sattui kans olemaan erittäin hyvää, en valita. Me vietettiin kiitospäivää sellasella vähän yli kymmenen hengen porukalla hdadin isän luona vuorilla, jonka luonto oli kyllä mielettömän upeaa. Etenkin myöhemmin illalla taivaalla hohtava vaaleanpunainen auringonlasku sai mut haukkomaan henkeä ja juoksemaan terassille kamera kädessä kesken keskustelujen. 

Meidän ruokapöydästä löytyi tietenkin kalkkunaa, kastiketta perunamuussia, karpalososetta (??) ja leipää. Myös kinkkusiivuja oli eksynyt tarjoiltavaksi ja yhtäkkiä koko amerikkalainen kiitospäivä tuntui ihan suomalaiselta joululta. Koin myös suuria hämmästyksen hetkiä saadessani tietää (erään New Jerseyssä seikkailevan suomalaisen aupparin snapista), että sweet potato ei olekkaan mikään erikoinen jenkkiperunalaji, vaan bataatti! Ei siinä mitään, eniten mua hämmensi se, että bataattimuussi jonka päälle on sulatettu vaahtokarkkeja, on ihan normaali kiitospäiväruoka.

Jaaaa koska kiitospäivähän on suurinpiirtein pelkästään syömistä, meiltä löytyi tietysti alkupalojen ja itse dinnerin lisäksi kattava valikoima erilaisia jälkiruokia! Pöydästä löytyi mm banana split cake, suklaakeksejä, jätskiä ja mun leipomaa omenapiirakkaa. Ja sanoisin, että vaikka se kiitospäivän kalkkuna ja perunamuussit oli erittäin hyviä, mä oon niin perso makealle, että nostaisin jälkkäritarjoilut ykkössijalle. Eikö me voitais nyt suomalaiset hei aloittaa Suomeen omaa juhlapyhää, joka koostuu vain ja ainoastaan erilaisista jälkiruoista? 

Löytyihän sieltä vuoristosta myös erittäin kesyjä villiheposia, joille maistui rehut suoraan mun kädestä. En ole ikinä ollut mikään heppaihminen, mutta kyllä mä voisin tollasia söpöliinejä useamminkin katella! 

Joka tapauksessa, kiitospäivä oli kiva kokemus lukuunottamatta niitä paria oppilasta, jotka ennen Thanksgiving breakia tuli kysymään multa koulussa, juhlitaanko me suomalaisetkin kiitospäivää.. Tunsin itseni erittäin viisaaksi kertoessani syntyperäisille jenkkinuorille, miksi kiitospäivää ei juhlita Suomessa ja ylipäätänsä, miksi he itse juhlivat sitä..