Heippa taas!
Yksi niistä miljoonasta asiasta, mitä odotan mun vaihtovuodelta, on pumpkin patch ja se saatiin nyt yliviivattua mun to-do-listalta viikonloppuna, jolloin pakkauduttiin autoon ja ajeltiin noin puolen tunnin päähän sijaitsevalle pumkin patchille, jossa vanhemman hostveljen kanssa valittiin kurpitsat, jotka haluttaisiin illemmalla kaivertaa.
Mun odotukset pumpkin patchille oli avara pelto ja silmänkantamattomiin noita oransseja möllysköitä, jotka sun pitäisi itse repiä sieltä maasta - millä tapaa ne nyt ikinä kasvaakaan. Olin kuitenkin positiivisesti väärässsä enkä joutunut hikoilemaan aurinkoisesta säästä huolimatta.
Kurpitsat oli kerätty kahteen eri alueeseen, josta vain nappasit syliin sen lemppariyksilön. Mun mielestä toisella aidanpuoliskolla oli paljon pienempiä kurpitsoja, mutta siltä puolelta löytyi myös lapsile corn maze ja pallomeri, jonka pallot oli korvattu maissilla. Päästiin myös tuijottelemaan nukkuvia possuja ja koko kokemus oli ihan erilainen, mitä kuvittelin.
Olin, ja olen edellleen, salaisesti lapsellisen innostunut tosta kurpitsareissusta, koska se nyt vaan oli jotain niin amerikkalaista. Musta tuntuu että kävelin lähinnä vaan suu auki räpsien kuvia jokaisesta kurpitsasta, maissitähkästä ja mistä tahansa, mikä viittaisi jollaintapaaa kyseiseen paikkaan ja lähestyvään halloweeniin.
En oo ikinä kokenut mitään tollaista ja mua vähän ärsyttää, että tuo lauantainen reissu oli mun ensimmäinen ja viimeinen pumpkin patch, kun Suomessa niitä ei pahemmin kyllä näy - ainoat kurpitsat mitä olen nähnyt, on ne pari hassua pientä kurpitsaa S-marketissa, joitaa kukaan ei kuitenkaan tunnu ostavan.
Loppujenlopuksi se itse kaivertaminenkaan ei ollut mitään ydinfysiikkaa, vaan meni aika näppärästi ihan näin ensikertalaiseltakin. Olin jotenkin odottanut kurpitsaan olevan paljon vaikeampi iskeä se veitsi ja alkaa leikkimään kirurgia, mutta olin tästäkin positiivisesti yllättynyt. Kyllähän siinä pari kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin kun veitsi ei toiminutkaan ihan sillä haluamalla tavalla (ja sehän oli täysin veitsen syy, kaivertajasssa ei ollut mitää vikaa!), mutta kyllä sitten siitäkin lopuksi selvittiin ihan esittelemiskelpoisen kurpitsan kanssa, vaikkei mun tekele ihan mallikuvaa vastaakkaan. Silti, oon tosi ylpeä mun ekasta kurpitsankaiverrusoperaatiosta!
