INTERVIEW

Moikka!

Mä kirjotin tän postauksen aikoja sitten muistiin koska mitä mä olen lukenut kaikkia vaihtariblogeja, mua on ärsyttänyt ihan hirveesti se, kuinka haastattelukertomukset on kirjoitettu pikasesti tyylillä "Jännitin, mutta jännitin ihan turhaan. Nyt odottelen vaan tuloksia" - eikä se kerro muille paniikissa haastattelua odottaville yhtikäs mitään itse tilanteesta.

 We♥It

Mun haastattelija soitti mulle 7. heinäkuuta ja sovittiin siitä haastattelu samantien Exploriuksen toimistolle viikon päähän, maanantaille 14. heinäkuuta. Mä menin paikalle mun iskän kanssa, koska hän halusi kysellä haastattelijalta kysymyksiä, mihin mä en oikeen osannut antaa hyvää vastausta edes mun ahkeran Googlen käytön avulla.

Mä olin jännittänyt mun haastattelua koko edellisen illan enkä saanut yöllä edes kunnolla unta sen takia vaan pyöriskelin vaan sängyssä, tihrustin suurinpiirtein itkua ja tekstailin paniikissa kavereille et Mitä jos mokaan sen? Mitä jos mun keskiarvo on liian huono? Mitä jos ne ei halua mua?

Kuitenkin, kaikki toi jännittäminen ja panikointi oli ihan turhaa. Mun haastattelija oli nuori, tosi rennon oloinen ja hymyili paljon eikä tilanne tuntunut läheskään yhtään niin viralliselta mitä mä olin kuvitellut. Istuttiin aluksi kolmistaan aulassa olevan pyöreän pöydän ääressä ja iskä jutteli mun haastattelijan kanssa hetken niistä asioista, joihin mä en ollut osannut antaa vastausta kuten koulun koko, mun turvallisuus USAssa ja vaihto-oppilasmaksun maksaminen.

We♥It

Kun mä lähdin itse haastatteluun toiseen huoneeseen, iskä jäi aulaan lukemaan Exploriuksen uutta mainoslehtistä läpi sillä vanhemmat ei saanut osallistua itse haastattelutilanteeseen. Mä annoin haastattelijalle tarpeelliset paperit, otin kopion mun yhdeksännen luokan välitodistuksesta (olin ja olen edelleen kadottanut päättötodistuksen) ja sit päästiin vihdoin alottamaan se haastattelu kunnolla.

Käytiin aluksi läpi aikalailla peruskysymyksiä, just että minne päin maailmaa mä haen ja miksi juuri sinne, millanen mun perhe Suomessa on ja lisäks käytiin suomeksi vielä läpi pari kysymystä, mitä student profilessa (se piti tulostaa itse aiemmin ja tuoda mukanaan haastatteluun täytettynä) oli kysytty. Suomenkielinen osuus hujahti ohi ihan älyttömän nopeasti ja me vaihdettiinkin kieltä englantiin, jolla loppuhaastattelu pidettiin. Mulla ei ollut mitään kielikoetta yms, vaan mun kielitaito testattiin ihan vaan tolla englanninkielisellä jutteluosuudella. Musta tuntuu että änkytin ihan hirveesti ja unohtelin tärkeitä sanoja ja kielioppia, mutta toisaalta musta taas tuntui että se meni hyvin - ja ilmeisesti menikin, koska kaksi viikkoa sen jälkeen mun postiluukusta putosi sisään hyväksymiskirjekuori!