HAPPY NEW YEAR 2015

2015, vau. Mä olen koko syksyn odottanut vuodenvaihtumista ja sitä, että voin sanoa kaikille tän vuoden olevan se vuosi, kun mä lähden. Lähden vihdoin toteuttamaan mun unelmia tonne unelmien luvattuun maahan. Tällä hetkellä mua jännittää ihan mielettömästi.

Viime vuonna (tuntuu tosi oudolta sanoa "viime vuonna" kun nyt on kuitenkin vasta tammikuun ensimmäinen ilta) tuntu, että vaihtovuoden alkuun oli ihan hirveesti aikaa. Nyt tuntuu kun tässä yhden yön aikana olisi mennyt puoli vuotta. Apua? Enhän mä ole vielä lähelläkään valmista! Kielitestin tulos on yksi iso mysteeri sen lisäksi multa puuttuu kaikki olennainen matkalaukusta lähtien - eikä mun hakupakettikaan ole vielä Jenkeissä asti..

Mä viettelin uudenvuoden rauhallisissa merkeissä. Pyörähdin alkuillasta kaverin illanistujaisissa, mutta loppujenlopuksi mulla ei ollut yhtään fiilistä olla siellä, joten lähdettiin poikaystävän kanssa meille, jossa vietettiin aikaa mun perheen kanssa. Pelailtiin, juteltiin, syötiin tortilloita ihan omituisilla täytteillä (vai kuinka moni on ennen laittanut porkkanaa ja hevosta tortillaansa?) ja mä kävin vuoden vaihtuessa kuvaamassa parit raketit. Tähän kuvaamisaiheeseen kun nyt päädyttiin niin kiroan mun kameran jonnekkin mahdollisimman syvälle ja pimeään. Tää on niin hajalla että kuvatessa suurinpiirtein tuherran itkua, kaverin täydellisesti toimivaan Canoniin tottuneena. Voi kun oliskin rahaa ostaa samanlainen itselleen..

Huolimatta mun aiemmasta fiiliksettömyydestä, vuoden vaihtuminen meni ihan kivasti vaikkakin mulla pyöri siellä jossain takaraivon perukoilla se sama ajatus kuin joulunakin; hitto, ensi vuonna mä en istu tässä pöydässä näiden ihmisten kanssa. 

Hyvää uutta vuotta 2015 jokaiselle! ♥

CHRISTMAS

Moikkamoi!

Tiedättekö mikä on ehdottomasti yksi parhaita fiiliksistä? Joulualennuksien kiertelyn jälkeen omaan sänkyyn pujahtaminen, lämpöpeiton päälle kytkeminen ja bloggailu. Mukillinen glögiä maistuis myös, nostaisi varmaan vähän enemmän tätä joulufiilistä tän postauksen kirjottamiseen!

Mun joulu ei poikennut muista jouluista oikeastaan millään tavalla - mun joulupuurosta ei löytynyt mantelia, joulupukki toi mulle pienen kasan kivoja lahjoja ja söin suklaaöverit - nyt pelkkä ajatuskin suklaasta ällöttää. Ei käyty hautausmaalla tänäkään jouluna, mutta kiivettiin pikkusiskon kanssa mummilan varaston vintiltä etsimään rattikelkkaa ja hurjasteltiin sillä läheistä mäkeä alas. Tai oikeastaan, mä laskin ja sisko pudisteli päätään mulle.

Siinä joulupöydässä onnellisesti kinkkua mutustaen aloin miettimään sitä, kuinka erilainen mun ens joulu tulee olemaan. Missä on hermonsa menettänyt pikkusisko, suomalaiset jouluruoat ja ne iänikuiset jouluohjelmat, joita ei jaksa enää edes katsoa? Vaikka mun mieliala oli osittain haikea sen takia niin mun joulu oli onnistunut ja sai mut kallistumaan vaan enemmän siihen ajatukseen, että mä kyllä olen niin jouluihminen kuin olla ja voi. Mikään ei oo parempaa kun Jingle Bell'siä laulava joulupukki johon kaikilla menee hermot, aito joulukuusi keskellä olohuonetta ja tyhmät seurapelit, jotka kohottaa desibelit niin korkealle että kerrostalosta saisi varmasti häädön sillä äänenvoimakkuudella.♥

Nyt mä lähen etsimään viimeisiä jouluruoan tähteitä ja taidanpa laittaa jo countdownin ensi joululle laskemaan.. Jännittää jo nyt, millanen se jenkkijoulu sitten onkaan!