Sunday, April 5, 2015 | 4:27 AM

FIILISPOSTAUS

Moikkamoi!
Viime postauksesta on jo aikaa (uusivuosi...), mutta mulla vaan menee hermot kirjoittaessa mun omalla koneella ja tämä perheen yhteinen kone tuntuu olevan aina varattu. Jostain syystä mun koneen näppäimet on lopettanut puoliksi toimintansa; enter, A, J, K ja L on ainakin jatkuvasti rämpytyksen alla että sieltä tulisi se haluttu merkki. Pitäisi varmaan heittää se korjaukseen, jotta meikäläinenkin pääsisi kirjoittelemaan mukavasti omalta sängyltä, haha. Ette uskokkaan kuinka paljon mua ärsyttää tämä blogin laiminlyönti parin toimimattoman näppäimen takia...

Noniin. Nyt kun olen päässyt toimivalle pöytäkoneelle tänne vanhempien makkariin, voisin kirjoitella ihan vain fiilispohjalta. Aika monella viime vuoden vaihtarilla on tullut se fiilis, että miksi lähteä kun kaikki on hyvin tai miksi joku täysin tuntematon haluaisi hänet perheeseensä kokonaiseksi kouluvuodeksi. Niiden ajatusten kanssa mäkin pähkäilen öisin kun muut jenkkivaihtarit saavat sijoitustietojaan ja minä en. Tiedän että kaikki mun paperit on jo tuolla Atlantin toisella puolella (tosin juuri äsken lähti tubilausunto Exploriukselle), mutta miksi niitä sijoitustietoja ei kuulu? Ymmärrän kyllä, että ne voivat tulla ihan viimetipassakin, mutta tietenkin sitä haluaisi jo nyt jutella tulevalle perheelle, jonka kanssa viettää sen kymmenen kuukautta. Olisi kiva googletella tulevaa kotikaupunkia ja tutustua perheeseen eikä vain nähdä lentokentällä että "terveppä terve, mä nyt asustelen teidän kanssa vuoden ja syön paljon".. :D
Oon tosi kärsimätön ihminen ja kaiken pitää tapahtua aina samalla sekunnilla, joten tämmöinen odottelu on mulle ihan tuskaa. Olisin jo enemmän kuin valmis hyppäämään seuraavaan lentokoneeseen joka veisi mut kohti Nyciä ja tulevaa vuotta.. On jotenkin tosi outo ajatella, että 14-15 -vuoden vaihtareiden vaihto on jo yli puolenvälin, esimerkiksi eilen Facebookin etusivulle pompahti riparilaisen kuva hastagilla "71päivää". Ihan hullua että he on jo tulossa takasin kun me 15-16 vaihtarit odotellaan vielä perhetietoja sydän kurkkuun hypäten joka kerta, kun tulee uusi sähköposti..

Mulla on jotenkin tosi epätodellinen olo vielä tästä vaihdosta, vaikka toisaalta mulla taas ei ole. Tätä tunnetta on vähän vaikea kuvailla, mutta luulisin muiden vaihtareiden ymmärtävän tämän. Pari päivää sitten sähköpostiin ilmestynyt lähtövalmennustilaisuusinfo sai mun sydämen pamppailemaan hirveesti ja mut ajattelemaan että apua, sitä ollaan sitten oikeasti lähdössä. Keitä muita Exploriuksen jenkkivaihtareita on tulossa Helsingin lähtövalmennustilaisuuteen 23.5.? 


Tää nyt oli vähän tämmönen höpöttelypostaus, ollaan tässä kohtapuoliin suuntaamassa perheen kanssa pitsalle joten munkin varmaan pitäisi vaihtaa yöppäriä pois ja kipaista suihkuun. Olisi tosi kiva saada viestiä muilta 23.5. Helsinkiin tulevilta vaihtareilta ja hei, te 14-15 vaihtarit, tämmönen ehkä vähän oudompi kysymys (toisaalta onko mikään vaihtarin suusta tuleva normaalia, kyllä me ollaan hullua porukkaa), millä koneilla lensitte Jenkkeihin? :) 

Thursday, January 1, 2015 | 9:17 AM

HAPPY NEW YEAR 2015


2015, vau. Mä olen koko syksyn odottanut vuodenvaihtumista ja sitä, että voin sanoa kaikille tän vuoden olevan se vuosi, kun mä lähden. Lähden vihdoin toteuttamaan mun unelmia tonne unelmien luvattuun maahan. Tällä hetkellä mua jännittää ihan mielettömästi.
Viime vuonna (tuntuu tosi oudolta sanoa "viime vuonna" kun nyt on kuitenkin vasta tammikuun ensimmäinen ilta) tuntu, että vaihtovuoden alkuun oli ihan hirveesti aikaa. Nyt tuntuu kun tässä yhden yön aikana olisi mennyt puoli vuotta. Apua? Enhän mä ole vielä lähelläkään valmista! Kielitestin tulos on yksi iso mysteeri sen lisäksi multa puuttuu kaikki olennainen matkalaukusta lähtien - eikä mun hakupakettikaan ole vielä Jenkeissä asti..


Mä viettelin uudenvuoden rauhallisissa merkeissä. Pyörähdin alkuillasta kaverin illanistujaisissa, mutta loppujenlopuksi mulla ei ollut yhtään fiilistä olla siellä, joten lähdettiin poikaystävän kanssa meille, jossa vietettiin aikaa mun perheen kanssa. Pelailtiin, juteltiin, syötiin tortilloita ihan omituisilla täytteillä (vai kuinka moni on ennen laittanut porkkanaa ja hevosta tortillaansa?) ja mä kävin vuoden vaihtuessa kuvaamassa parit raketit. Tähän kuvaamisaiheeseen kun nyt päädyttiin niin kiroan mun kameran jonnekkin mahdollisimman syvälle ja pimeään. Tää on niin hajalla että kuvatessa suurinpiirtein tuherran itkua, kaverin täydellisesti toimivaan Canoniin tottuneena. Voi kun oliskin rahaa ostaa samanlainen itselleen..
Huolimatta mun aiemmasta fiiliksettömyydestä, vuoden vaihtuminen meni ihan kivasti vaikkakin mulla pyöri siellä jossain takaraivon perukoilla se sama ajatus kuin joulunakin; hitto, ensi vuonna mä en istu tässä pöydässä näiden ihmisten kanssa. 
Hyvää uutta vuotta 2015 jokaiselle! 

Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä