MIKSI VAIHTOON?

Heippa!

Jokaisessa vaihtariblogissa, joita olen lukenut, on ollut postaus syistä, miksi he lähtevät vaihtoon. Mä en ole tässä asiassa poikkeus, yritin jo aiemmin kuvata videolle mun höpinät aiheesta mutta koska olen ihan täysi uuno teknologian suhteen, video ei koskaan valmistunut. Ehkä sitten kun joskus opin muokkaamaan - ja saan aikaiseksi hankkia hyvän kameran.

Joten, tässä kuumaa kaakaota juoden, vaihtariblogeja selaillessa tuli aivan älytön fiilis saada kirjoitella tänne. Ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta kun puoli kolme yöllä, kun seuraavana päivänä pitäisi olla skarppina treenisalilla?

Noniin, aiheeseen. Ekan kerran kuulin vaihto-oppilaista alakoulun loppuvaiheilla, arvioisin että siinä kuudennen luokan lopussa. Mulla ei vielä tänäkään päivänä ole hajuakaan, mistä siitä kuulin, mutta silloin halusin palavasti lähteä Chileen. En tuolloin tiennyt edes mitä vaihtovuosi kokonaisuudessaan tarkoitti, luulin että sinne kohdemaaahan mennään hengailemaan kouluajoiksi ilman opiskelemista ja lomiksi tullaan takaisin Suomeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, miten mä en osannut yhdistää sanaa 'vaihto-oppilas' opiskeluun? Luulin myös, ettei vaihtoon pääse ellei majoita vaihtaria omaan kotiinsa, mikä on ymmärtääkseni totta joillain järjestöillä - ja varmasti ollut myös koko vaihtariuden pohjana ihan ensimmäisten nuorten lähtiessä.Haaveet vaihtariudesta kariutuivat, kun mun vanhemmat sanoivat mun olevan liian nuori lähtemään ja että en tulisi Chilestä hengissä takaisin (ehkä pienet ennakkoluulot maata kohtaan?). Unohdin koko jutun, selvisin yläkoulusta ja hain ammattikouluun. En edes tiennyt että amiksestakin pääsee ihan high school -vaihtoon.

Viime kesänä mökkeillessä, juurikin näihin aikoihin, satuin selailemaan Ask.fm'ää puhelimellani ennen nukahtamista ja törmäsin pariin otteeseen Annan vastauksiin, niistä kuitenkin pahemmin kiinnostumatta. Jossain kohtaa selailua päätin kuitenkin klikata linkkiä Annan profiiliin. Suosituimpien vastauksien selaamisen jälkeen löysin tieni Annan blogiin, ja vuorokaudessa olin lukenut jo blogin läpi ja vakuuttunut siitä, että minä haluan myös lähteä! Siitä alkoi sitten se vanhempien suostuttelu, joka oli paljon helpompaa kuin mitä olisin koskaan uskonut. Olin mielessäni valmistellut jo puheet ja kaikki, mutta loppujen lopuksi en edes tarvinnut niitä. Luulen, että mun vanhemmat oli osannut jo aavistaa mun ensimmäisen vaihtoidean jälkeen etten jättäisi asiaa sikseen.

Mä olen aina rakastanut vieraita kulttuureja ja kieliä, uusien ihmisten tapaamista ja matkustelua ylipäätänsä. Mun vanhemmat on kuskannut mua ja mun pikkusiskoa koko meidän lapsuuden ulkomaille; alakouluikäisenä matkustettiin joka kesä etelän lämpöön kahdeksi viikoksi ja mun siirtyessssä yläasteelle, jokakesäiset reissut vaihtuivat jokatalviseen Gran Canarian -matkaan. Vaikka meidän lomat sijoittuivat aina niihin suomalaisten suosimiin turistirysiin - joissa kuulet suomea jatkuvasti kaupungilla ympärilläsi; jos et muilta lomailevilta suomalaisturisteilta, niin ihan varmasti sitten basaarien myyjiltä - mä kiinnostuin niistä kulttuureista. Eihän ne olleet kuin pintaraapaisuja, mutta kasvattivat silti mun halua lähteä kokeilemaan siipieni kantavuutta ulkomailla.

Huolimatta kuudesluokkalaisen minun halusta lähteä Chileen viettämään vaihtovuotta, mä valitsin Jenkit - niin klassinen vaihtomaa, mutta niin kiinnostava. Mä olen aina rakastanut amerikkalaisia high schooliin sijoittuvia teinihömppäleffoja ja haaveillut salaa olevani osa sitä menoa. Vaihtovuosi Amerikassa on takuuvarmasti se paras tapa selvittää, onko se elämä oikeasti niin draamantäytteistä ja mahtavaa, että kesken lunch breakin hypätään pöydille laulamaan..

Myös amerikkalaiset juhlapyhät kiinnostavat mua - Halloween, Thanksgiving (ja Black Friday!), amerikkalaiset versiot joulusta ja ystävänpäivästä. Nuorempana yritin juhlia halloweenia trick or treat -kierroksella pirupukuun pukeutuneena, mutta illan saldona taisi olla vain paleltuneet sormet. Siispä mun sisäiselle lapselle pumping carving, halloweenkoristeiden tekeminen ja haunted houset (vaikka olenkin ihan nynny...) tulevat olemaan ihan unelmien täyttymys.

Tässä postauksessa taisi nyt olla tekstiä vaikka muille jakaa (ja vaikka tuntuu että eksyin aiheesta monia, monia kertoja..), pääsinpähän kerrankin höpöttelemään niin paljon kuin sielu sietää - ja tässä keittiön pöydän ääressä kirjoitellessa ulkona on alkanut tulla jo valoisaa ja puiden takaa välkkyy auringonnousun kultaiset sävyt. Me näkyillään varmaan seuraavan kerran ensi postauksen merkeissä ja hei, vaikka ensimmäiset lähdöt tulevat olemaan vasta heinäkuun lopulla, tuntuu ihan hullulta sanoa ensimmäisten 15-16 jenkkivaihtareiden lähtevän jo ensi kuussa.

PRE-DEPARTURE

Heissan teille sinne ruudun toiselle puolelle!

Olen vihdoin ja viimein käynyt kaikki Exploriuksen valmennukset, niin pakolliset kuin vapaaehtoisetkin, läpi. Vaikka vain tämä viimeinen oli ainoa pakollinen, suosittelen tulevia vaihtareita ehdottomasti käymään myös vapaaehotoisissa Get Readyissä - joko sitten lähtöodotuksen lievittämiseen tai kätevien tietojen kuunteluun, mulla se oli sopiva sekoitus molempia. 

Mä olin viimeisessä lähtövalmennuksessa, lauantaina 23.5. Olin odottanut sitä päivää kuin kuuta nousevaa heti ilmoittautumisesta lähtien, valmiina kuuntelemaan mitä kaikkea Exploriuksella on sanottavanaan ja innoissani tapaamaan vaihtarichattien kohtalontoverit - joista loppuen lopuksi tapasin vain kaksi.

Ennen tilaisuuden alkua (lue: ennen auditorioon ahtautumista muiden vaihtareiden ja heidän vanhempiensa kanssa) tarjolla oli aamukahvit, hedelmiä ja mehua. Luin siinä samassa Expon mulle antaman kirjekuoren sisällön, joka sisälsi mm. oppilaan ja vanhempien käsikirjat, lentoaikatauluja, kysymyksiä hostperheelle ja soft landing campin ohjelmaa. Olin kyllä aavistellut jo ennen kirjekuoren saamista että lennot ei tule lähtemään siinä iltakuudelta mutta että tuleva 7:45 lähtevä lento kohti Ruotsia? Pakko sanoa, ettei ihan hirveästi houkuttele kun en mikään aamuihminen ole. Toisaalta tieto inhottavasta lentoajankohdasta hälveni kun mun pääkoppaan kantautui tieto siitä, että joku päivä heinäkuun kahdenkymmenenviidennen ja syyskuun viidennen välillä on se päivä, kun mä lähden kohti New Yorkia. 

Lähtövalmennuksessa sivuttiin aika paljon niitä asioita, mitä myös Get Readyssä oli kerrottu. Se oli hyvää kertausta, mutta mua jäi vaan harmittamaan etten älynnyt ottaa minkäänlaisia muistiinpanovälineitä mukaan. Olisi ollut hyvä idea kirjoittaa tärkeimmät asiat, joita ei vihkosissa tai muissa papereissa lue, ylös - tulevat vaihtarit, ottakaa valmennustilaisuuksiin aina mukaan kynä ja vihko!

Viime postauksessa elättelin toivoa että mulle olisi löytynyt edes koulupaikka, josta saisin kuulla lähtövalmennuksessa. No, eipä ollut. Kukaan ei tullut mun luokse kertomaan että hei, sä muutat vuodeksi tuonne. Yhtä epätietoisia sijoituksestaan ollaan siis täälläkin - tosin minä vielä epätietoisempi, hajotin nimittäin puhelimeni johon olen jo odotellut soittoa sijoitustiedoista.. 

Noh, jotta mä nyt saisin edes jotain uutta tehtyä vaihdon eteen, voisin alkaa pikkuhiljaa täytellä viimeisimpiä kouluarvosanojani Cetusan lomakkeisiin ja aloittaa viisumihakemuksen täytön, jonka ohjeet sain viime viikolla (on muuten aivan hepreaa, ennen tuota päivää luulin olevani hyvä englannissa...)! Jotenkin kaikki tämmönen on niin jänskää.