MIKSI VAIHTOON?

Heippa!

Jokaisessa vaihtariblogissa, joita olen lukenut, on ollut postaus syistä, miksi he lähtevät vaihtoon. Mä en ole tässä asiassa poikkeus, yritin jo aiemmin kuvata videolle mun höpinät aiheesta mutta koska olen ihan täysi uuno teknologian suhteen, video ei koskaan valmistunut. Ehkä sitten kun joskus opin muokkaamaan - ja saan aikaiseksi hankkia hyvän kameran.

Joten, tässä kuumaa kaakaota juoden, vaihtariblogeja selaillessa tuli aivan älytön fiilis saada kirjoitella tänne. Ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta kun puoli kolme yöllä, kun seuraavana päivänä pitäisi olla skarppina treenisalilla?

Noniin, aiheeseen. Ekan kerran kuulin vaihto-oppilaista alakoulun loppuvaiheilla, arvioisin että siinä kuudennen luokan lopussa. Mulla ei vielä tänäkään päivänä ole hajuakaan, mistä siitä kuulin, mutta silloin halusin palavasti lähteä Chileen. En tuolloin tiennyt edes mitä vaihtovuosi kokonaisuudessaan tarkoitti, luulin että sinne kohdemaaahan mennään hengailemaan kouluajoiksi ilman opiskelemista ja lomiksi tullaan takaisin Suomeen. Näin jälkeenpäin ajateltuna, miten mä en osannut yhdistää sanaa 'vaihto-oppilas' opiskeluun? Luulin myös, ettei vaihtoon pääse ellei majoita vaihtaria omaan kotiinsa, mikä on ymmärtääkseni totta joillain järjestöillä - ja varmasti ollut myös koko vaihtariuden pohjana ihan ensimmäisten nuorten lähtiessä.Haaveet vaihtariudesta kariutuivat, kun mun vanhemmat sanoivat mun olevan liian nuori lähtemään ja että en tulisi Chilestä hengissä takaisin (ehkä pienet ennakkoluulot maata kohtaan?). Unohdin koko jutun, selvisin yläkoulusta ja hain ammattikouluun. En edes tiennyt että amiksestakin pääsee ihan high school -vaihtoon.

Viime kesänä mökkeillessä, juurikin näihin aikoihin, satuin selailemaan Ask.fm'ää puhelimellani ennen nukahtamista ja törmäsin pariin otteeseen Annan vastauksiin, niistä kuitenkin pahemmin kiinnostumatta. Jossain kohtaa selailua päätin kuitenkin klikata linkkiä Annan profiiliin. Suosituimpien vastauksien selaamisen jälkeen löysin tieni Annan blogiin, ja vuorokaudessa olin lukenut jo blogin läpi ja vakuuttunut siitä, että minä haluan myös lähteä! Siitä alkoi sitten se vanhempien suostuttelu, joka oli paljon helpompaa kuin mitä olisin koskaan uskonut. Olin mielessäni valmistellut jo puheet ja kaikki, mutta loppujen lopuksi en edes tarvinnut niitä. Luulen, että mun vanhemmat oli osannut jo aavistaa mun ensimmäisen vaihtoidean jälkeen etten jättäisi asiaa sikseen.

Mä olen aina rakastanut vieraita kulttuureja ja kieliä, uusien ihmisten tapaamista ja matkustelua ylipäätänsä. Mun vanhemmat on kuskannut mua ja mun pikkusiskoa koko meidän lapsuuden ulkomaille; alakouluikäisenä matkustettiin joka kesä etelän lämpöön kahdeksi viikoksi ja mun siirtyessssä yläasteelle, jokakesäiset reissut vaihtuivat jokatalviseen Gran Canarian -matkaan. Vaikka meidän lomat sijoittuivat aina niihin suomalaisten suosimiin turistirysiin - joissa kuulet suomea jatkuvasti kaupungilla ympärilläsi; jos et muilta lomailevilta suomalaisturisteilta, niin ihan varmasti sitten basaarien myyjiltä - mä kiinnostuin niistä kulttuureista. Eihän ne olleet kuin pintaraapaisuja, mutta kasvattivat silti mun halua lähteä kokeilemaan siipieni kantavuutta ulkomailla.

Huolimatta kuudesluokkalaisen minun halusta lähteä Chileen viettämään vaihtovuotta, mä valitsin Jenkit - niin klassinen vaihtomaa, mutta niin kiinnostava. Mä olen aina rakastanut amerikkalaisia high schooliin sijoittuvia teinihömppäleffoja ja haaveillut salaa olevani osa sitä menoa. Vaihtovuosi Amerikassa on takuuvarmasti se paras tapa selvittää, onko se elämä oikeasti niin draamantäytteistä ja mahtavaa, että kesken lunch breakin hypätään pöydille laulamaan..

Myös amerikkalaiset juhlapyhät kiinnostavat mua - Halloween, Thanksgiving (ja Black Friday!), amerikkalaiset versiot joulusta ja ystävänpäivästä. Nuorempana yritin juhlia halloweenia trick or treat -kierroksella pirupukuun pukeutuneena, mutta illan saldona taisi olla vain paleltuneet sormet. Siispä mun sisäiselle lapselle pumping carving, halloweenkoristeiden tekeminen ja haunted houset (vaikka olenkin ihan nynny...) tulevat olemaan ihan unelmien täyttymys.

Tässä postauksessa taisi nyt olla tekstiä vaikka muille jakaa (ja vaikka tuntuu että eksyin aiheesta monia, monia kertoja..), pääsinpähän kerrankin höpöttelemään niin paljon kuin sielu sietää - ja tässä keittiön pöydän ääressä kirjoitellessa ulkona on alkanut tulla jo valoisaa ja puiden takaa välkkyy auringonnousun kultaiset sävyt. Me näkyillään varmaan seuraavan kerran ensi postauksen merkeissä ja hei, vaikka ensimmäiset lähdöt tulevat olemaan vasta heinäkuun lopulla, tuntuu ihan hullulta sanoa ensimmäisten 15-16 jenkkivaihtareiden lähtevän jo ensi kuussa.