MITÄ MULLE KUULUU

Heippa! 

Arki täällä maapallon toisella puolella on lähtenyt ihan sujuvasti käyntiin ja herääminen aamuisin on yhtä tuskaista kun se oli Suomessakin, silmät ei vaan meinaa pysyä millään auki ennen kuin pääsee kylppäriin huuhtelemaan niitä kylmällä vedellä - ja vielä silloinkin tekee tiukkaa.

Saavuin tänne Kaliforniaan puolitoista viikkoa sitten, oon päässyt ihan hyvin tähän rytmiin nyt kiinni. Mun lennot oli ihan okei, lensin ensin Helsingin kautta Arlandaan yksin, tapasin muut Expon suomalaiset vaihtarit siellä ja lennettiin yhdessä Newarkiin. Nousun ja laskun aikana mun edessä istui ruotsalainen lentoemäntä (muuten olin yksin, mun vieressä istui ruotsalaismies, joka ei puhunut mulle kuin kahdesti tuon kahdeksan ja puolituntisen aikana...), kenen kanssa sain yllättävän paljon juttua aikaiseksi - ja selvisi, että hän oli mun ikäisenä vietellyt vaihtovuottaan myöskin Kaliforniassa! Ihan hauska sattuma sinänsä. 

Lähdin Nycin leiriltä viimeisessä ryhmässä kohti Newarkin kenttää, jossa olinkin check in:in jälkeen ypöyksin. Lensin Bostoniin ihan älyttömän pienellä koneella, joka pomppi ja heilui koko tunnin lennon ajan ihan järkyttävän paljon ja liian paljon Lentoturmatutkintaa katsoneena, olin ihan varma että kohta ollaan maassa..

Selvisin kuitenkin Bostonin kentälle ehjänä - vaan huomatakseni että mun lento Sacramentoon oli peruttu. Jahas. Jet lagista ja pelottavasta lennosta kärsineenä soitin itku kurkussa soft landing campin työntekijöille. Sain bookattua itseni lennolle Oaklandiin, jonka takia saavuin Woodlandiin parisen tuntia myöhemmin kuin mitä piti. 

Vaikka mulla on takana vasta viikko koulua, voin sanoa sen olevan älyttömän erilaista. Tuntien välisssä on viisi minuuttia aikaa vaihtaa luokkaa ja esimerkiksi mulla kaksi ensimmäistä tuntia on kirjaimellisesti kampuksen toisessa päässä eli siinä ei pahemmin vessataukoja pidetä. Meidän koulussa on useita erilaisia rakennuksia, esim Art ja Science, joista luokat löytyy. Käytäviä ei siis ole, luokasta toiseen siirtyminen tapahtuu ulkoa. Meillä ei oo myöskään lokeroita ja koulukirjoja on yhdet kappaleet kotona, tunnille saa luokasta lainaan kirjaa - mikä on älyttömän hyvä, koska mun neljä kirjaa painaa ihan älyttömästi jo yksinään. 

Mulla alkaa koulu joka päivä kello 8:00 ja loppuu aina 15:07 paitsi keskiviikkoisin, jolloin pääsen jo 13:29. Mulla on seitsemää eri ainetta; guitar, US history, economics, English, Spanish, floral design sekä digital photography. Tällä hetkellä mun lemppariaine on ehdottomasti guitar, vaikka luulin aina vihaavani sitä, kun en koskaan yläasteen musiikintunneilla oppinut sitä soittamaan. Vaihtareita kehotetaan aina kokeilemaan jotain uutta vaihtovuotensa aikana ja vaikka kitara onkin tavallaan mulle tuttu, on se kuitenkin aika uusi - etenkin, kun en tosiaan ikinä tykännyt musiikintunneista yläasteella. 

Viime viikonloppuna kävin fair:issa kahden muun mun koululaisen vaihtarin, Catharinan (Saksa) ja Martinen (Norja) kanssa. Toi tapahtuma oli vähän kuin tivoli, sillä siellä oli erikseen alue täynnä huvipuistolaitteita ja -pelejä - bongasin esimerkiksi ketjukarusellin ja Linnanmäen Kingiä muistuttavan, paljon pienemmän vapaapudotuksen.

Maistoin tuolla ensimmäistä kertaa corndogia ja candy applea ja silti sinne jäi vielä paljon outoja amerikkalaisia fair -ruokia maistamatta. Mun on pakko sanoa, kuinka hyviä candy applet oli! Sehän on vaan tikkuun tökätty omena, jota on dipattu karamellikastikkeessa. Tahmeaa, mutta hyvää! Corndogeja en nyt menisi kehumaan, se oli tosi oudon makuista. En tykkää pahemmin maissista/nakeista joten en ole yllättynyt mun mielipiteeseen kyseisestä ruoasta, mutta kyllähän sitä piti nyt kokeilla jos kerran ollaan täällä asti.

Ainiin, kannattaaa muuten alkaa seurata mua Instagramissa / Snapchatissa, päivittelen niitä vähän useammin kuin blogia. Mut löytää molemmista nimellä @ katiannasivonen !